Viinien keräily – aarteiden metsästystä?
Moni voi miettiä, mitä järkeä on ostaa viinejä ja jättää ne vuosikausiksi kaapin pohjalle lojumaan, kun Alkon hyllyt notkuvat hyviä viinejä. Eikö voi vain ostaa viinin ja juoda sen saman tien? No, tietysti voi! Tutkimusten mukaan yli 90 % viineistä juodaan Suomessa vuorokauden sisällä ostosta.
Yksi viiniharrastuksen kiinnostavista osa-alueista on kuitenkin nimenomaan viinien keräily ja niiden säilyttäminen. Tähän liittyy saumattomasti myös viinin ja ruoan yhdistäminen.
Kärsivällisesti vuosia säilytetty viini voi vihdoin avattuna palkita parhaimmassa tapauksessa huikealla ja nautinnollisella elämyksellä. Se on kypsynyt ja kehittynyt hienoksi ja monivivahteiseksi ja antaa maistamiskokemuksen, joka voi saada vielä aivan uusia ulottuvuuksia hyvän ruoan kumppanina.
Viinihetken tiimi on saanut kokea edellä mainitun elämyksen jo useamman kerran yli kolmen harrastusvuosikymmenen aikana. Säilytykseen hankittujen viinien valinta ja varastointi on erityisesti Juhan intohimo. Tässä artikkelissa Viinihetken Juha kertoo omista ajatuksistaan ja kokemuksistaan viinien keräilijänä…
Viinien keräilijänä juot palasen historiaa…
Viinien keräilyssä on kyse samasta asiasta kuin keräilyharrastuksessa yleensä. Viinejä voi keräillä kuten postimerkkejä, vanhoja autoja jne. Ero on siinä, että kun postimerkkejä voi katsella … viinien kohdalla voi lisäksi saada jossain vaiheessa myös konkreettisen maistelunautinnon. Monilla viiniharrastajilla myös etiketit ovat keräilykohteena.
Lisäksi keräilyyn liittyy viinien tietoihin ja historiaan perehtyminen. Vanhat viinitalot noudattavat usein jopa satojen vuosien perinteitä ja filosofiaa. Samalla kun juot viiniä, juot sen historiaa…
Ensimmäiset säilytettävät viinit kellariin yli 30 vuotta sitten
1980 -luvun puolivälin jälkeen erästä ateriakokonaisuutta suunnitellessani olin sattumalta ostanut makean ranskalaisen jälkiruokaviinin. Tuon viinin maistaminen oli elämys ja ostin sitä heti 3 pulloa lisää säilytykseen.
Tuosta tapahtumasta alkoi viinien keräily. Silloisessa asunnossamme oli kellari, jonne oli helppo perustaa ensimmäinen viinivarasto. Kellarin olosuhteet olivat vain pienellä lämpötilan säädöllä täysin soveltuvat viinien pidempiaikaiseen säilytykseen.
80-luvulla matkustimme usein ulkomaille ja tuolloin Helsinki-Vantaan lentoasemalta oli mahdollisuus ostaa erittäin hyviä viinejä. Myös matkan kohdemaasta toin yleensä viinejä kotiin. 1990-luvun alkuun mennessä kellariin oli kertynyt noin 80 viinipulloa.
90-luvulla keräilyharrastukseen tuli tauko jatko-opintojen, asuinpaikkakunnan vaihdosten ja nk. ”ruuhkavuosien” johdosta. Tuolloin lähinnä maistelimme ja arvioimme 80-luvulla hankittuja viinejä. Uusia hankintoja tuli tehtyä harvakseltaan.
2000-luvun alkupuolella viinien keräily aktivoitui uudelleen. Kellaria ei tosin enää uudessa asunnossamme ollut, jonka vuoksi hankimme ensimmäisen viinikaappimme.
Työni tiimoilta muutto Pohjois-Suomeen lähelle Ruotsin rajaa avasi aivan uudenlaisen mahdollisuuden tutustua myös Ruotsin alkoholimonopolin, Systembolagetin tarjontaan. Haaparannan liikkeeseen oli mahdollista tilata kaikkia Systembolagetin valikoimassa olevia viinejä. Tätä mahdollisuutta oli erityisen mukava hyödyntää.
Säilytyksessä on pääasiassa ruokaviinejä
Reilun sadan pullon viinikaapissamme on tällä hetkellä pääosin eurooppalaisia puna- ja valkoviinejä sekä portviinejä. Viineistä suuri osa on suosikkiviinejäni Ranskan legendaarisilta viinialueilta, kuten Bordeaux ja Rhone. Nämä viinit ovat hyviä ruokaviinejä ja niiden säilytyspotentiaali on hyvä. Ne kehittyvät pullossa kauniisti.
Nauttimisessa ei myöskään tarvitse pitää kiirettä, vaan joillakin etelä-Rhonen viineillä mm. Châteauneuf–du–Papella on ”elinaikaa” jopa 2030-luvun lopulle saakka. Em. viinejä ei kannata missään tapauksessa avata ennen 2020 -luvun puolta väliä.
Vaikka edellä onkin ollut puhetta pitkäikäisistä valko- ja punaviineistä, on viinikaappimme helmi tällä hetkellä vuonna 2011 kansainvälisesti maailman parhaimmaksi samppanjaksi valittu Piper-Heidsieck Rare Millesime 2002.
Myös joitakin viinejä uudesta maailmasta (Euroopan ulkopuolelta), esim. Australiasta, Chilestä ja Kaliforniasta, löytyy kaapistamme.
Säilytyksessä olleen viinin avaaminen on aina jännittävä hetki…
Säilytyksessä olevat viinit tulevat meillä lähes poikkeuksetta käyttöön aterioiden yhteydessä. Erittäin harvoin otan viinin viinikaapista vain istuskelujuomaksi. Yleensä aina on jotakin syötävää ja syötävä on useimmiten suunniteltu viini edellä eli ruoka suunnitellaan viinille sopivaksi. Joskus harvoin päinvastoin.
Kun suunnittelen ateriakokonaisuuden viineineen ruoka edellä, käyn ostamassa sopivan viinin paikallisesta Alkosta tai tilaan sen Alkon verkkokaupasta. Viini edellä on minusta mielenkiintoisempi tapa, koska ruoan etsiminen viinille tuo enemmän haastetta, varsinkin silloin, kun viinistä ei vielä ole mitään makukokemusta etukäteen.
Tavoitteena on löytää viinin ja ruoan harmonia. Joskus voi löytyä loistava yhdistelmä, mutta toki on mahdollista, että kaikki menee pieleen. Mukana on aina siis myös pientä jännitystä ja extremea.
Minua ei harmita ottaa pitkään säilytyksessä ollutta viiniä käyttöön. Päin vastoin, se on hyvin riemullista. Kun viiniä on säilyttänyt vuosikausia odottaen oikeata hetkeä pullon avaamiseen, on erityisen jännittävää, kun viinin avaa… onko oma arvio ikääntymisestä osunut oikeaan?
Odotukset ovat yleensä korkealla, varsinkin, jos on sijoittanut paljon rahaa johonkin tiettyyn viiniin. Pettymys voi olla todella suuri, jos viini ei täytäkään odotuksia. Viinien keräilyyn kuuluu aina pienoinen riski, joka myös lisää jännitystä ja harrastuksen haasteellisuutta. Toistaiseksi pettymyksiä on tullut vähän.
Seuraan tarkasti kotimaisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden arvioita ja suosituksia säilytyksessä olevien viinien säilytyspotentiaaleista ja vuosikertojen laadusta. Em. seuranta kuuluu yhtenä mielenkiintoisena osana harrastukseen.
Viinejä ei voi vain ”unohtaa” kaappiin. Säilytyksessä oleva viinejä ei tarvitse kuitenkaan varsinaisesti mitenkään ”hoitaa tai huoltaa”. Kun viini arvioiden mukaan alkaa olla valmis juotavaksi, asetan sen helposti saataville esim. viinikaapin hyllyllä päällimmäiseksi.
Portugalilaisia viinejä säilytykseen
Viinihetki -blogimme tämänhetkinen Portugali -teema on innoittanut ajatukseen, että seuraavaksi hankkisin viinikaappiimme punaviinejä Portugalin pohjois-osasta Douron laaksosta.
Mieluiten valitsisin vielä Portugalin kuuluisimmasta punaviinirypäleestä, Tourica Nacionalista tehtyjä punaviinejä, koska ne ovat maan viineistä pitkäikäisimpiä. Viinit ovat tällä hetkellä hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia. Näitä viinejä ei ole nyt viinikaapissamme montaakaan pulloa.
Haaveenani on hankkia säilytykseen myös Pohjois-Rhonen yhden tarhan valkoviinejä esimerkiksi Chapoutierilta. Myös Ranskan Bordeauxin alueen kuivat valkoviinit ovat listalla. Kuuluisimmat niistä ovat melko harvinaisia, kuten esimerkiksi Chateau Margaux -viinitalon Pavillon Blanc. Myös Bourgognen Grand Cru -laatuluokan punaviinit olisivat mielenkiintoisia varastoitavia.
Miten viinien keräilyn voi aloittaa?
Jos tavoitteena on pidempiaikainen viinien säilytys ja ”aarteiden” kerääminen, suosittelen jo heti alkuun hankkimaan pienen viinikaapin, mikäli kellariolosuhteita ei ole tarjolla.
Keräilyn voi toki aloittaa ilman kellaria tai viinikaappiakin, kunhan etsii valolta suojatun ja tärinättömän paikan. Esimerkiksi vaatekaapin lattiatason hylly tai vaikkapa lattia sängyn alla käy hyvin. Em. paikoissa viinipulloja voi säilyttää korkeintaan 1-3 vuotta.
Keräily on helpointa aloittaa omista makumieltymyksistä esimerkiksi hankkimalla oman mieliviinin tuottajan arvokkaampia viinejä tai saman alueen arvokkaampia viinejä.
Ammattilaisten viiniarvioiden ja -suositusten pohjalta voi myös lähteä keräämään omaa varastoa. Internetistä voi löytää paljon asiantuntija-arvioita viinien eri vuosikertojen säilytyspotentiaalista mm. seuraavilta sivustoilta: Wine-Searcher, CellarTracker, Viinilehti, Decanter magazine…
Jos viinin hintaa mietitään, niin yli 20 € maksavilla viineillä alkaa olla jo melko hyvä säilytyspotentiaali. Kaikkein pitkäikäisempiä ovat väkevät viinit kuten madeira, portviinit ja makeat valkoviinit. Ne voivat säilyä vuosikymmeniä ja esimerkiksi madeira jopa yli sata vuotta. Kuuluisien viinitalojen hyvillä vuosikerroilla on myös hyvä säilytyspotentiaali.
Arvokkaat ja kuuluisat viinit tulevat Suomen Alkossa myyntiin melko nuorina ja niitä kannattaa ehdottomasti kypsyttää kellarissa tai viinikaapissa. Viini sijoituskohteena Suomessa ei ole juurikaan kannattavaa. Alkon monopoli estää viinien myymisen Suomessa. Kansainvälisillä markkinoilla viini on suosittu sijoituskohde; kuuluisimpien viinitalojen viinien arvo saattaa lyhyelläkin aikavälillä nousta jopa satoja prosentteja.
Tärkeintä viinien keräilyn aloittamisessa olisi siis löytää ensin omat makumieltymykset täyttäviä viinejä ja lähteä rakentamaan kokoelmaa siltä pohjalta. Ei ole oikeastaan mitään mieltä lähteä keräämään viinejä vain suositusten tai hyvin brändättyjen ja kalliiden maailmanmerkkien perusteella, jos ne eivät miellytä omaa makua. Viinien keräilystä saa eniten irti, kun kellaroi omaan makumaailmaan sopivia viinejä.
Viinien keräily on mielenkiintoinen ja monipuolinen viiniharrastuksen osa-alue. Harrastusmateriaalia on valtavasti, se ei tule loppumaan. Jatkuvasti tulee uusia viinejä. Alaikäisenä viinien keräilyä ei voi toteuttaa, mutta yläikärajaa ei ole.
Iän myötä omat makumieltymykseni ovat tarkentuneet, viinejä ei tule hankittua enää umpimähkään. Viiniostoihin on tullut myös tarkkaa harkintaa ja suosituksiinkin osaa jo suhtautua kriittisesti.
Lue myös:
