Marjaviiniä maistelemassa Hermannin Viinitornissa
Viinimatkailua voi harrastaa Suomessakin, esimerkiksi tutustumalla omaan kotimaiseen marjaviinituotantoomme. Mikä onkaan mukavampaa aurinkoisena kesäpäivänä kuin tehdä retki marjaviinitilalle, varsinkin, kun sellainen on aivan ”nurkan” takana.
Muutaman kymmenen kilometrin päässä itärajan tuntumassa Ilomantsissa sijaitsee yksi Suomen johtavista ja itseasiassa vanhin marjaviinien tuottaja, Hermannin viinitila.
Hermannin viinitila on palkittu lukuisia kertoja, mm. vuonna 2004 Hermannin kuohuviini on saanut laadustaan kultamitalin ensimmäisenä suomalaisena kuohuviininä.
Marjaviini ja rypäleviini ovat kaksi eri tuotetta
Alkoholilain muutos Suomessa vuonna 1995 mahdollisti marjaviinien laillisen valmistuksen ja myynnin. Suomen ilmasto ei ainakaan toistaiseksi ole kovin sopiva rypäleiden kasvatukseen. Rypäleviiniä on tehty Suomessa vain pienissä määrin esim. kasvihuoneessa kasvatetuista rypäleistä ja euroopasta tuoduista rypäleistä (esim. Noita Winery).
Marjaviinejä valmistetaan mm. valkoisista-, mustista- ja viherviinimarjoista, karviaisista, mustikasta, mansikasta, variksenmarjasta, mesimarjasta ja lakasta. Marjat ovat Suomessa puhtaita ja niiden arvellaan sisältävän jopa enemmän flavonoideja ja vitamiineja kuin rypäleiden. Marjaviinit vaativat onnistuakseen sopivasti lämpöä, kosteutta ja aurinkoa. Niissä on yleensä noin kaksinkertainen happoisuus verrattuna rypäleviineihin.
Marjaviinin valmistus
Kun viinirypäleet kerätään syksyllä ja puristetaan saman tien – marjat pakastetaan keruun jälkeen. Marjat kestävät pakastusta hyvin ja niistä tulee entistä mehukkaampia. Marjoista tehdään viiniä samoin kuin rypäleistäkin, hiivakäymisen avulla.
Ensin marjat puristetaan mehuksi, jolloin myös kuori ja kanta-aines voidaan poistaa. Jos marjojen kuoriaines on mukana, viiniin syntyy rypäleviineille tyypillisiä tanniineja. Marjoista puristettuun mehuun lisätään, toisin kuin rypäleviinimehuun, vesi ja sokeri. Myös hiivaa lisätään. Kun hiiva lähtee käymään, muodostuu alkoholia ja hiilidioksidia. Käymisprosessi kestää useita viikkoja, jonka jälkeen hiilidioksidi poistetaan, ja alkoholi jää viiniin.
Marjaviiniä kypsytetään, kunnes sakka laskeutuu. Tämän jälkeen alkaa viinin kirkastaminen, mikä tapahtuu levysuodattimilla ja kirkastusaineilla. Esimerkiksi luonnon savea oleva bentoniitti soveltuu tähän tarkoitukseen hyvin. Bentoniittiä käytetään myös luomurypäleviinien kirkastamisessa.
Viiniä voidaan jälkimakeuttaa tarvittaessa. Marja ei raaka-aineena välttämättä parane ajan myötä, kuten parhaissa rypäleviineissä. Marjaviinit kannattaakin nauttia nuorina, yleensä 2-3 vuotta pullotushetkestä.
Marjaviinit ovat maultaan erilaisia verrattuna rypäleviineihin, mutta se ei tarkoita sitä, että ne olisivat huonompia. Tämän havainnon teimme myös itse maistellessamme useampia erilaisia marjaviinejä Hermannin Viinitornissa.
Marjaviinitasting Viinitornissa
Hermannin viinitilalla käynnin jälkeen tutustuimme viinitilan omistamaan Viinibaari Huippuun, joka sijaitsee Ilomantsin keskustan läheisyydessä 33 metriä korkeassa vesitornissa. Tornista on upeat näkymät aina Venäjän rajalle asti. Maisemien katselun lisäksi viinitornissa tarjoutui yllätykseksemme tilaisuus maistella valikoima Hermannin viinitilan viinejä tasting-annoksina.
Marjaviinin estetiikkaan kuuluu viinin maistuminen mahdollisimman selkeästi pääraaka-aineeltaan. Marjaviinejä voidaan kuvailla samalla tavoin kuin rypäleviinejäkin, esimerkiksi ulkonäön, tuoksun, maun, aromien jne. osalta.
Tällä kerralla maisteltavinamme olivat Hermannin Lumo -tuoteperheen 5 viiniä:
- Lumo White Dry (valkoinen ja viherviinimarja, keltainen karviainen): viini oli väriltään hyvin vaalean keltainen, tuoksultaan miedosti herukkainen, maultaan kuiva, hedelmäinen ja kohtalaisen hapokas.
- Lumo White Semi-dry (valkoinen ja viherviinimarja): viini oli väriltään vaalea vihertävän keltainen, tuoksultaan miedosti herukkainen, maultaan puolimakea, hedelmäinen ja hapokas sekä jälkimaultaan melko pitkä.
- Lumo White Sweet (valkoinen viinimarja, lakka): viini oli väriltään keltainen, tuoksultaan voimakas, maultaan makea, hapokas ja runsaan lakka-arominen. Tämä viini sopii jälkiruoaksi sellaisenaan.
- Lumo Red Dry (mustaviinimarja, mustikka, variksenmarja): viini oli väriltään kirkas, tumman rubiinipunainen ja se muistutti punaisista rypäleviineistä Pinot Noiria. Tuoksultaan se oli hyvin marjaisa ja maultaan hiukan hapan.
- Lumo Red Semi-sweet (mustaviinimarja, mansikka): viini oli väriltään ruskehtavan punainen muistuttaen rypäleviineistä ikääntynyttä Bordeaux-punaviiniä. Tuoksussa selkeästi mansikkaa samoin kuin pitkässä jälkimaussa, joka oli makea ja aromiltaan karamellimainen. Viini voisi sopia hyvin esimerkiksi tumman suklaan kanssa.
Omiin makumieltymyksiimme parhaiten istuivat Lumo Red Semi-sweet ja Lumo White Sweet. Maistelusarjan ”jälkiruokana” tarjolla oli lakka-arominen Kajo-likööri.
Tuliaisviini Säde Demi-sec – Arktinen kuohuviini
Perinteisiin kuuluu, että retkiltä ja matkoilta tarttuu aina yhtä sun toista mukaan kotiin tuomisiksi. Tällä kertaa viinitilan myymälästä mukaan lähti tyrnillä maustettua tummaa suklaata, mustikkahilloa, karpalomarmeladia, keksejä ja valkosipuleita sitruunamarinadissa. Tuliaisostokset kruunasi Säde – kuohuviini, jota vielä maistelimme kotona illalla myöhemmin onnistuneen retken kunniaksi.
Säde-kuohuviinin raaka-aineena on käytetty valkoisia ja vihreitä viinimarjoja sekä keltaisia karviaisia. Viini on puolikuiva, sokeria siinä on 32g/l ja alkoholia 12,5%. Väriltään viini oli kauniin keltainen, mousse oli kestävä, kuplat pienet ja terhakkaat. Tuoksu oli herukkainen ja maku pirteän hapokas sekä tuoksun aromeita vahvistava.
Kokonaisuutena Säde-kuohuviini muistutti hämmästyttävästi laadukkaita rypälekuohuviinejä. Sanotaankin, että marjaviineistä juuri kuohuviinit ovat eniten rypäleviinien kaltaisia.
Marjaviinien laatu yllätti positiivisesti
Tämä retki marjaviinitilalle ja tutustuminen viineihin tastingin muodossa todisti meille sen, että kotimaiset marjaviinit ovat löytäneet paikkansa rypäleviinien haastajana – niin laadukkaita ne tänä päivänä ovat. Retki myös herätti kiinnostuksemme marjaviineihin ja tulemme varmasti maistelemaan niitä jatkossakin…
Lähteet:
Hermannin viinitila
Alko
www.studio55.fi
Tämän mukavan, kesäisen retken tunnusmusiikiksi sopinee hyvin Juice Leskisen legendaarinen, humoristinen sävellys Ilomantsi.
Lisätietoa:
Lue myös:
